Seppä-Jussin kylä

Taidon rantaväylä – Tulta, rautaa ja silmää yksityiskohdille

Tervetuloa Seppä-Jussin kylään, missä rauta kohtaa liekin ja vanhat taidot heräävät eloon kipinöiden tanssiessa ilmasssa! Sepät takovat veitsiä, koruja ja nauloja aivan silmiesi edessä – jokainen vasaranisku on kuin kaiku menneiltä vuosisadoilta.

Kylässä voit seurata mestareiden työskentelyä takapajojen äärellä, kysyä taontatekniikoista tai ostaa käsin valmistettuja tuotteita mukaan.

Seppien valloittama alue ei ole pelkkä markkinapaikka – se on matka aikaan, jolloin jokaisella naulalla ja miekanterällä oli oma tarinansa.

Seppä-Jussin kylä on saanut nimensä sepältä, joka kokosi vähitellen ympärilleen seppien yhteisön ja tätä seppien keskittymää ryhdyttiin kutsumaan Seppien kyläksi.
Seppä-Jussin edesmentyä, entinen Seppien kylä kantaa tätä nykyä Hämeenlinnan Keskiaikayhdistyksen kunniajäsenen nimeä muistona ja hänen kunniakseen.

Keskiajalla seppä oli yksi kyläyhteisön tärkeimmistä käsityöläisistä. Hän työskenteli pajassaan, jossa hehkuva ahjo, alasimet ja erilaiset vasarat olivat hänen keskeisiä työvälineitään. Sepän tärkein tehtävä oli muokata rautaa ja terästä erilaisiksi esineiksi kuumentamalla ja takomalla metallia.

Sepän paja sijaitsi usein kylän keskustassa tai torin laidalla, missä asiakkaat toivat rikkoutuneita esineitään korjattavaksi. Sepän ammattia arvostettiin suuresti, sillä ilman häntä monet arjen työkalut ja tarvikkeet olisivat puuttuneet.

Seppä saattoi työskennellä itsenäisenä ammatinharjoittajana tai olla jonkun aatelisen palveluksessa. Suurissa kaupungeissa sepät muodostivat killan, joka säänteli työn laatua ja takasi oikeudenmukaiset työehdot.

Sepän työ ei ollut helppoa. Se oli fyysisesti raskasta ja vaarallista työtä. Kuuma ahjo ja raskaat työkalut vaativat voimaa ja taitoa.
Raaka-aineiden, kuten raudan ja hiilen, hankkiminen saattoi olla kallista ja työ vaati pitkää oppipoikakoulutusta, jonka jälkeen saattoi edetä kisälliksi ja lopulta mestariksi.

Keskiaikainen seppä oli elintärkeä osa yhteiskuntaa, ja hänen työnsä vaikutti niin maanviljelyyn, sodankäyntiin kuin arkielämän mukavuuksiinkin.